Vastausjäsennys

6. Selvitä esimerkkien avulla, miten aivoijen limbinen järjestelmä ja aivokuoren otsalohko osallistuvat tunteiden säätelyyn


Vastaamisen voisi aloittaa kertomalla mitä limbinen järjestelmä ja aivokuoren otsalohko tarkoittavat ja mitkä ovat niiden päätehtävät. Vaastaamisen edetessä pitäisi ottaa huomioon kummatkin osa-alueet tasapuolisesti. Täydentämiseen voisi käyttää muita aivojen alueita, koska osa-alueet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Kysymykseen on liitetty myös kaksi kuvaa, jotka auttavat hahmottamaan vastaamista ja muistamaan helpommin mistä on kyse.
Tehtävänannossa käskettiin selvittämään esimerkkien avulla, mikä valoittaa kysymykseen vastaamista. Esimerkkinä voisi olla Phineas Gagen tapaus, jossa onnettomuuden jälkeen hänen tunteiden ilmaiseminen muuttui päivastaiseksi. Esimerkkejä olisi suotuisa esittää monipuolisesti ja laajasti. Tämä osoittaa, että pystyt yhdistelemään ja soveltamaan tietoa.

Poikittais- ja pitkittäistutkimus

Oheisessa kuviossa havainnollistetaan poikittais- ja pitkittäistutkimusta. Vertaile näiden kahden tutkimusasetelman vahvuuksia ja heikkouksia kehityspsykologisessa tutkimuksessa.

Pitkittäistutkimuksessa tutkitaan samoja henkilöitä vähintään kaksi kertaa eri-ikäisinä. Näin saadaan tietoa muutoksista, joita henkilössä tapahtuu esim. muistin tai ajattelu toiminnoissa. Poikittaistutkimukseen otetaan yhdellä kertaa useita ryhmiä, joissa on eri-ikäisiä henkilöitä. Ryhmistä saatua tietoa vertaillaan toisiinsa.

Poikittaistutkimukseen osallistutaan vain yhden kerran, jolloin tietoa saadaan kerralla paljon verrattuna pitkittäistutkimukseen. Siinä tutkiminen vie huomattavasti aikaa. Siksi se onkin työläs ja kallis tapa toteuttaa tutkimus.
Pitkittäistutkimuksen hyvänä puolena on ryhmien homogeenisyys. Tutkittavan ryhmän henkilöt ovat eläneet saman historiallisen ajan sekä käyneet läpi samat yhteiskunnalliset muutokset, jolloin muutoksen tutkiminen on luotettavaa. Poikittaistutkimuksesta sen sijaan saadaan tietoa ikäryhmien välisistä eroista, mutta ei yksilössä tapahtuvasta kehityksestä, mikä kehityspsykologian kannalta olisi tärkeää. Ongelmana on myös kohorttivaikutus. Ikäryhmien väliset erot eivät siis välttämättä kerro psyykkisestä kehityksestä vaan yhteiskunnallisista olosuhteista, sillä eri aikoina syntyneiden elinolosuhteet ja kokemukset ovat saattaneet olla täysin erilaiset. Esimerkiksi jos tutkitaan tietokoneen käyttöä. Tutkimuksessa oletetusti havaitaan, että teini-ikäinen käyttää sitä paljon näppärämmin kuin 70-vuotias. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tietokone taidot häviävät iän myötä vaan vanhemmalla sukupolvella ei ole ollut mahdollisuutta harjoittaa koneen käyttöä.

Pitkittäistutkimuksen pitkän keston vuoksi tutkittavien määrää yleensä vähenee. Heitä ei ehkä enää tavoiteta vuosien kuluessa, jolloin tutkimus saattaa keskeytyä. Ajan myötä myös tutkijat ja tilanteet voivat vaihtua, mikä vaikuttaa tutkimuksen pätevyyteen. Tutkijat saattavat tehdä erilaisia päätelmiä, mihin vaikuttaa myös muuttuvat tilanteet ja ympäristö. Tulosten keruu ja tulkinta muuttuu hankalammaksi mitä kauemmin tutkimus kestää. Samalla myös asetettu tutkimus ongelma saattaa vanheta ja sen kiinnostus katoaa.

Identiteetin muodostuminen nuoruusiässä

Identiteetillä tarkoitetaan käsitystä itsestään sekä arvoistaan ja tavoitteistaan.Identiteetti jaetaan henkilokohtaiseen ja sosiaaliseen identiteettiin. Henkilökohtainen identiteetti sisältää ominaisuuksia, jotka tekevät yksilöstä ainutlaatuisen.Se siis sisältää minäkäsityksen ja itsetunnon. Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan ominaisuuksia, joita jaetaan ryhmän jäsenten kesken.
Identiteetinmuodostamisprosessi käynnistyy, kun nuori alkaa arvioimaan lapsuudessa omaksuttuja arvoja ja rooleja eli samaistumiskohteita. Osa niistä valitaan ja loput hylätään siten, että samaistumiskohteet ovat tasapainossa nuoren omien kykyjensä ja arvojensa kanssa. Psykososiaalisesta näkökulmasta sosiaalisella ympäristöllä sekä yksilöä itseä ja muita koskevien tulkintojen vuorovaikutuksella on suuri rooli identiteetin muodostamisessa. Psykodynaamisen näkökulman mukaan taas identiteetti muotoutuu varhaislapsuuden kokemuksista. Nuoruuden aikana yksilö siis käsittelee lapsuuden vaikeita kokemuksia, minkä avulla nuori voi työstää persoonallisuuden puolia, jotka lapsuudessa eivät kehittyneet näkyviksi. Kognitiivisesta näkökulmasta identiteetti koostuu erilaisita osa-alueista, kuten kognitiivisista toiminnoista ja moraalisesta ajattelusta.
Henkilökohtaista identiteettiä muodostaessa minäkäsitys kehittyy eli nuoren tapa luonnehtia itseään muuttuu. Nuori kuvaa itseään arvojen, uskomusten ja tavoitteiden kautta sekä hän alkaa muodostaa ja käyttää abstraktimpia ja laaja-alaisempia käsitteitä itsensä kuvailuun. Nuori alkaa myös ymmärtää henkilökohtaisen identiteettinsä olevan sidoksissa ympäröivään maailmaan. Tunne "useasta minästä" vaihtuu sosaalisen ympäristön mukaan, jonka myötä nuori voi kuvata itseään esim. perheenjäsenenä. Vasta nuoruusiän loppuvaiheessa yksilö pystyy rakentamaan kuvauksen itsestään, joka soveltuu useisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Hyvän itsetunnon muodostamiseen nuori tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta lähipiiriltään. Varsinkin vanhempien rakkaus ja rohkaisu sekä hyvä koulumenestys edistää hyvää itsetuntoa. Nuoruusiän alussa itsentunto luonollisesti heikkene, mutta se vahvistuu peruskoulun viimeisinä vuosina. Itsetunto heikkenee, koska nuori hakee ikätovereiltaan hyväksyntää ja samalla hän myös tiedoosta esim. pukeutumisensa ja ulkonäkönsä olevan kritiikin kohteena. Itsetunto nousee, kun nuori saa vapautta ja vastuuta elämänsä suunnitteluun.
Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi tarvitaan myös sosiaalinen identiteetti määrittämään ihmisen koko identiteettiä. Ihminen kokee olevansa ainutlaatuinen ja yksilöllinen, mutta samalla hän toivoo yhteenkuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Sosiaalista identiteettiä voi määrittää esim. ystävät ja perhe. Jokaisella tasolla on kuitenkin omat yksilölliset piirteet. Ryhmässä koetaan samankaltaisuutta, mutta samalla myös yksilöllisyys korostuu, kun omaa ryhmää verrataan muihin ryhmiin.
Nuoruusiän loppuvaiheessa identiteetti muotoutuu nitomalla henkilökohtaisen ja sosiaalisen identiteetin yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Nuori käy läpi identiteetti kriisin sekä sitoutumisen. Hänen täytyy siis analysoida tulevaisuuden mahdollisuuksia ja löytää ratkaisuja elämäänsä. Nuoren täytyy myös sitoutua asettamiinsa tavoitteisiin, arvoihinsa ja uskomuksiin.

Tehtävä 12.12. Jäsentäminen

Tehtävä, mitä on oppiminen?

- Kirjoittamisen voisi aloittaa yleisesti kertomalla oppimisesta eli johdattelemalla kohti asian ydintä

- Sitten esseetä voisi jatkaa käsittelemällä eri suuntauksia ja vertailla niitä monipuolisesti toisiinsa

- Myös arviointi olisi tärkeää, jotta syntyisi eri näkökulmia

- Koska kysymys kuuluu jokeri-tehtäviin, vaaditaan vastaukselta laajaa pohdintaa ja tietoa. Siksi tehtävään voi myös soveltaa oppikirjojen ulkopuolista tietoa, jota on kerännyt vaikkapa tiede-lehdistä

Tehtävä, valitse käsite ja tarkastele merkitystä omassa opiskelussasi

- Ensiksi tietysti valitaan käsite ja selvitetään, mitä se tarkoittaa ja mikä on sen rooli oppimisessa (esim. sisäisten mallien tärkein osuus on muistaminen ja kokonaisuuksien luominen ja hahmottaminen)

- Seuraavaksi pitäisi tutkailla omaa opiskeluaan (esim. mitä opiskelumenetelmiä on käyttänyt ja onko ne vaikuttaneet oppimiseen positiivisesti vaiko negatiivisesti) ja nitoa tulokset yhteen sekä tarkastella valitsemansa käsitteen merkitystä opiskelussasi vertailemalla ja arvioimalla

- Vaikein osio tehtävässä on perustelu miksi valitsit käsitteen. Jotta voisi luoda johdonmukaisen ja selkeän perustelun, täytyisi hallita oppimispsykologian perusteet ja soveltaa ne vastaukseen