Vastausjäsennys

6. Selvitä esimerkkien avulla, miten aivoijen limbinen järjestelmä ja aivokuoren otsalohko osallistuvat tunteiden säätelyyn


Vastaamisen voisi aloittaa kertomalla mitä limbinen järjestelmä ja aivokuoren otsalohko tarkoittavat ja mitkä ovat niiden päätehtävät. Vaastaamisen edetessä pitäisi ottaa huomioon kummatkin osa-alueet tasapuolisesti. Täydentämiseen voisi käyttää muita aivojen alueita, koska osa-alueet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Kysymykseen on liitetty myös kaksi kuvaa, jotka auttavat hahmottamaan vastaamista ja muistamaan helpommin mistä on kyse.
Tehtävänannossa käskettiin selvittämään esimerkkien avulla, mikä valoittaa kysymykseen vastaamista. Esimerkkinä voisi olla Phineas Gagen tapaus, jossa onnettomuuden jälkeen hänen tunteiden ilmaiseminen muuttui päivastaiseksi. Esimerkkejä olisi suotuisa esittää monipuolisesti ja laajasti. Tämä osoittaa, että pystyt yhdistelemään ja soveltamaan tietoa.

Poikittais- ja pitkittäistutkimus

Oheisessa kuviossa havainnollistetaan poikittais- ja pitkittäistutkimusta. Vertaile näiden kahden tutkimusasetelman vahvuuksia ja heikkouksia kehityspsykologisessa tutkimuksessa.

Pitkittäistutkimuksessa tutkitaan samoja henkilöitä vähintään kaksi kertaa eri-ikäisinä. Näin saadaan tietoa muutoksista, joita henkilössä tapahtuu esim. muistin tai ajattelu toiminnoissa. Poikittaistutkimukseen otetaan yhdellä kertaa useita ryhmiä, joissa on eri-ikäisiä henkilöitä. Ryhmistä saatua tietoa vertaillaan toisiinsa.

Poikittaistutkimukseen osallistutaan vain yhden kerran, jolloin tietoa saadaan kerralla paljon verrattuna pitkittäistutkimukseen. Siinä tutkiminen vie huomattavasti aikaa. Siksi se onkin työläs ja kallis tapa toteuttaa tutkimus.
Pitkittäistutkimuksen hyvänä puolena on ryhmien homogeenisyys. Tutkittavan ryhmän henkilöt ovat eläneet saman historiallisen ajan sekä käyneet läpi samat yhteiskunnalliset muutokset, jolloin muutoksen tutkiminen on luotettavaa. Poikittaistutkimuksesta sen sijaan saadaan tietoa ikäryhmien välisistä eroista, mutta ei yksilössä tapahtuvasta kehityksestä, mikä kehityspsykologian kannalta olisi tärkeää. Ongelmana on myös kohorttivaikutus. Ikäryhmien väliset erot eivät siis välttämättä kerro psyykkisestä kehityksestä vaan yhteiskunnallisista olosuhteista, sillä eri aikoina syntyneiden elinolosuhteet ja kokemukset ovat saattaneet olla täysin erilaiset. Esimerkiksi jos tutkitaan tietokoneen käyttöä. Tutkimuksessa oletetusti havaitaan, että teini-ikäinen käyttää sitä paljon näppärämmin kuin 70-vuotias. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tietokone taidot häviävät iän myötä vaan vanhemmalla sukupolvella ei ole ollut mahdollisuutta harjoittaa koneen käyttöä.

Pitkittäistutkimuksen pitkän keston vuoksi tutkittavien määrää yleensä vähenee. Heitä ei ehkä enää tavoiteta vuosien kuluessa, jolloin tutkimus saattaa keskeytyä. Ajan myötä myös tutkijat ja tilanteet voivat vaihtua, mikä vaikuttaa tutkimuksen pätevyyteen. Tutkijat saattavat tehdä erilaisia päätelmiä, mihin vaikuttaa myös muuttuvat tilanteet ja ympäristö. Tulosten keruu ja tulkinta muuttuu hankalammaksi mitä kauemmin tutkimus kestää. Samalla myös asetettu tutkimus ongelma saattaa vanheta ja sen kiinnostus katoaa.