Identiteetin muodostuminen nuoruusiässä

Identiteetillä tarkoitetaan käsitystä itsestään sekä arvoistaan ja tavoitteistaan.Identiteetti jaetaan henkilokohtaiseen ja sosiaaliseen identiteettiin. Henkilökohtainen identiteetti sisältää ominaisuuksia, jotka tekevät yksilöstä ainutlaatuisen.Se siis sisältää minäkäsityksen ja itsetunnon. Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan ominaisuuksia, joita jaetaan ryhmän jäsenten kesken.
Identiteetinmuodostamisprosessi käynnistyy, kun nuori alkaa arvioimaan lapsuudessa omaksuttuja arvoja ja rooleja eli samaistumiskohteita. Osa niistä valitaan ja loput hylätään siten, että samaistumiskohteet ovat tasapainossa nuoren omien kykyjensä ja arvojensa kanssa. Psykososiaalisesta näkökulmasta sosiaalisella ympäristöllä sekä yksilöä itseä ja muita koskevien tulkintojen vuorovaikutuksella on suuri rooli identiteetin muodostamisessa. Psykodynaamisen näkökulman mukaan taas identiteetti muotoutuu varhaislapsuuden kokemuksista. Nuoruuden aikana yksilö siis käsittelee lapsuuden vaikeita kokemuksia, minkä avulla nuori voi työstää persoonallisuuden puolia, jotka lapsuudessa eivät kehittyneet näkyviksi. Kognitiivisesta näkökulmasta identiteetti koostuu erilaisita osa-alueista, kuten kognitiivisista toiminnoista ja moraalisesta ajattelusta.
Henkilökohtaista identiteettiä muodostaessa minäkäsitys kehittyy eli nuoren tapa luonnehtia itseään muuttuu. Nuori kuvaa itseään arvojen, uskomusten ja tavoitteiden kautta sekä hän alkaa muodostaa ja käyttää abstraktimpia ja laaja-alaisempia käsitteitä itsensä kuvailuun. Nuori alkaa myös ymmärtää henkilökohtaisen identiteettinsä olevan sidoksissa ympäröivään maailmaan. Tunne "useasta minästä" vaihtuu sosaalisen ympäristön mukaan, jonka myötä nuori voi kuvata itseään esim. perheenjäsenenä. Vasta nuoruusiän loppuvaiheessa yksilö pystyy rakentamaan kuvauksen itsestään, joka soveltuu useisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Hyvän itsetunnon muodostamiseen nuori tarvitsee hyväksyntää ja arvostusta lähipiiriltään. Varsinkin vanhempien rakkaus ja rohkaisu sekä hyvä koulumenestys edistää hyvää itsetuntoa. Nuoruusiän alussa itsentunto luonollisesti heikkene, mutta se vahvistuu peruskoulun viimeisinä vuosina. Itsetunto heikkenee, koska nuori hakee ikätovereiltaan hyväksyntää ja samalla hän myös tiedoosta esim. pukeutumisensa ja ulkonäkönsä olevan kritiikin kohteena. Itsetunto nousee, kun nuori saa vapautta ja vastuuta elämänsä suunnitteluun.
Henkilökohtaisen identiteetin lisäksi tarvitaan myös sosiaalinen identiteetti määrittämään ihmisen koko identiteettiä. Ihminen kokee olevansa ainutlaatuinen ja yksilöllinen, mutta samalla hän toivoo yhteenkuuluvuutta ja samankaltaisuutta. Sosiaalista identiteettiä voi määrittää esim. ystävät ja perhe. Jokaisella tasolla on kuitenkin omat yksilölliset piirteet. Ryhmässä koetaan samankaltaisuutta, mutta samalla myös yksilöllisyys korostuu, kun omaa ryhmää verrataan muihin ryhmiin.
Nuoruusiän loppuvaiheessa identiteetti muotoutuu nitomalla henkilökohtaisen ja sosiaalisen identiteetin yhteen eheäksi kokonaisuudeksi. Nuori käy läpi identiteetti kriisin sekä sitoutumisen. Hänen täytyy siis analysoida tulevaisuuden mahdollisuuksia ja löytää ratkaisuja elämäänsä. Nuoren täytyy myös sitoutua asettamiinsa tavoitteisiin, arvoihinsa ja uskomuksiin.